18.6.2017

Tahtoo kartanon rouvaksi

Ei tullut ukkonen. Päivän se painosti, mut illaks aukeni kesäilta. Semmoinen ilman paitaa ja kuuma on. Mun ilta-asu täällä mökillä on collagekankainen koko haalari. Niitä takavuosien onepiece potkupukuja. Tiukasti on saanut tähän asti olla, mut eilen toppas. Ei saanut happee ja hiosti. Se on kesä nyt ja vaihdoin haaremihousuihin. Juu, ostin aikoinaan Turkista. Oikein on turkoosin väriset ja siitä ei mökkipökä parane. Ihanan vilpoiset, eikä ahista, purista, kiristä mistään. Suosittelen viileesti siirtymään haaremiasuihin.

Kesäkukat on vieläkin ostamatta. Lähtö venähti ja Rouvan piti lähteä kartanolle. Kohta pitänee ostaa suoraan syyskanervat, jussin jälkeen kesä alkaa olla jo ohi. Mitä tuota enää laittelemaan, paleltuuvat kumminkin. Ei maar, mennään tänään, jos saan UK:n ylös. Hän oli valvonut koko yön ja möllännyt töllöstä sitä viestii. Koko yö, häh? Mää menin nukkuu het kympiltä ja nyt Rva. olisi niin pirteenä halukas kukkaisostoksille. Menen yksin ja annan toisen maata. Yllätän sitten hillittömällä puutarhalla, joka kilpaa kukoistaa Rouvan kanssa.





Kävin eilen kuvailee Fagervikin kartanolla. Tänään mulla on ne kuvaukset ja piti käydä aistimassa valoa. Hiukka laihoin tuloksin, sillä arska näyttäytyi pilvien takaa ja valo/varjo jäi vähän laihaksi. Niin taitaa olla myös tänään. Täällä päivä on valjennut pilvisenä ja sadettakin on iltapäiväksi luvattu. Uskon ja luotan siihen, että illaks se taas aukenee. Meillä niin tavallista. Kauniit illat.







Mut kyllä kartanon alue on kaunis. Hienosti hoidettu ja upea maisemallinen kokonaisuus. Vehreys ja vihreys on tähän aikaan vuodesta kauneimmillaan ja kuvauksellisia paikkoja huru mykke. Sain malliksi nuoren, kauniin neitosen. Hän on kevään ylioppilaita ja lupasin palkkioksi mallina olosta ylppärikuvan. Olisi tarkoitus saada jotain herkkää ja kaunista, sellaista luonnollista settii. Kiva päästä kuvaamaa elävää mallia. Olen ihan innoissani. Täpinöissäni.




Se on juhannusviikko edessä. Tiukka puristus duunissa ja sit tää jäis lomalle. Hassua, kun ei yhtään tunnu millekkään, eikä sillekkään. Ei oo niin kuin lomafiilis jee jee mahtavaa. Jotenkin sellainen ansaitsematon olo. Johtuuko se keskeneräisestä asunnosta vai mistä. Ei voi tietää. Ehkä se fiilis tulee jälkijunassa ja viimeistään siellä valokuvausleirillä. Mulla on ainostaan yksi karmaiseva lapsuuden leirikokemus. Sinne niin meidät tumpattiin pöpelikköön ja tehtiin selväksi kaksijakoisuus. On tyttöjen leikit ja poikain leikit. Enhän minä sellaiseen muottiin istunut ja ikävä kova tuli kotiin. Niin kova, et itkee tillitin niin kauan, kunnes mut tultiin hakee pois. Toivottavasti tämä leiri ymmärtää ihmisten persoonaa ja erilaisuutta. Ei tartte itkien takas tulla...

17.6.2017

Liikennetiedoite tielle nro 51

En yhtään ihmettelisi, jos kohta jysähtäisi ukkonen. Sen verta painostavalle tuntuu. Vähän sellainen, et ei oo herännyt koko päivänä ja kello näyttää jo kaks. Pitänee tehdä jotain järkevää, eikä vaan haahuilla. UK:oon pitää nähdä töllöstä joku suunnistusviesti, sit voisi lähteä niille kesäkukkaostoksille. Joka vuosi ollaan laitettu ja jos ei laita, niin se on sama kuin kävelisi espaa ilman housuja. Ei tällainen luonnontilan vihreäkään ole huono vaihtoehto, mut minkäs teet. Tapojes orja kukkasin.

Maalaismaisemaa. Rakastan, rakastan.

Eilen rouvalla oli veepee. Aamupäivästä vielä ajattelin, et otan ihan lungisti heela daagen. En mie kykene. Mikä helevetti se siinäkin on, että koko ajan pitää suorittaa jotakin. Mä vaan niin en osaa ja sit huokailen. Jos ei muuta, niin aina voi siivota. Imureerasin ja pesin lattiat. Terassin pesin siittiöistä ja ikkunatkin ( loput ) pesin. Pyykkäsin nyrkkipyykkiä, näin täällä maalla, kun ei ole kunnallisvesitekniikkaa. Se on nyrkki mikä puhuu.

LEHMIÄ?!

Kävin tsekkaamassa sunnuntain kuvauspaikat ja sain kartanon omistajalta henk.koht. kuvausluvan suihkulähteelle. Jette kiva. Karjaalla kävin ruokakaupas ja pitkäripasesta ostin kuplaputelin. Se ihana viime kesän raparperiskumppa oli vain viime kesän kausituote. Harmi, se oli niin virkistävä juoma. Nyt ostin appelsiinikuplat, ihan fressi ja juotava. Ehtooksi lämmäytin saunan ja grillin kautta rakastin. Siinäpä se vapaapäivä mukavasti vierähti. Laiska taas töitään luettelee...

Luonnon oma maalaus


Tehtyäni päätöksen, että en käy uudella asunnolla ennen kuin kylppäriremppa alkaa näyttää valmistumistaan, on ollut hyvä vaihtoehto. Rouvan hermot on paremmassa kuosissa ja ei tuu niin paha mieli. UK kävi eilen ja kertoi, että siellä on jo laattaa seinällä. Reiska soitti To ja kysyi, josko hän voisi tehdä duunii kohteessa koko viikonlopun. Sopii, ilmoitin. Eli sieltä se pikku hiljaa nousee, eikä tästä nyt tämän enempää.

Nyt kun olen pitkän matkan duunilainen ja ajan suht paljon, niin joutuu tarkkailemaan tuota liikennettä ihan tosissaan. Kaikin puolin joustavasti matka menee, mutta suurimmat vaaratilanteet tulevat näistä alle rajoitusten ajavista. Körötellään satasen rajoituksella 70-80 km/h ja meillä ei oo mikkään kiire minnekkään. Mut kun muilla on. Se sitten pistää vihaks ja välillä kuumentaa hermonkin. Miks ihmeessä ei voi antaa tilaa perässä tuleville. Tie nro 51 Hesasta Hankoon on sen verta levikkeinen, että vallan hyvin voisi ajaa sivuun ja päästää muut ohi turvallisesti. Mut ei. Yksi matelija saa peräänsä kilometrien mittaiset jonot ja sit alkaa se kaahaaminen ohi. Kytätään paikkaa missä pääse ohi ja välillä ne ovat niitä just ja just kerkesin tilanteita. Mun mielestä alle rajoitusten ajaville pitäisi antaa huomautus ja jos on niin, että ei enää uskalla ajaa rajoitusten mukaan, niin olisiko paree käyttää julkisia. Onkohan asiaa muuten ihan virallisesti tutkittu? Mikä on ollut tilanne ohituskolareissa, ettei peräti just edellä mainitsemani. Ugh, olen puhunut.

14.6.2017

Minäkin olin joskus teini

Näin viime yönä unta unesta, jossa nauroin sydämeni kyllyydestä. Siitä ilosta ei meinannut tulla loppua. Mua nauratti ihan vietävästi. UK kertoo aamuisin, et se mun nauru on sellaista pikku pojan kikatusta. Eiks sitä sanota, että nauru vapauttaa kehossa jotain endorfiinia ja poistaa ressiä. Ehkäpä siksi, just nyt on hyvä fiilis. Jos on öitä, että itken ja suren, niin vastaavasti saan myös iloa. Onko se aitoa vai unien tuottamaa. Onko sillä niin väliä. Puranko tuntemiani tunteita yön pimeinä hetkinä, kätkenkö ne päivisin itseltäni. Ei voi tietää, kun ei tiedä. Mun varmaan pitäisi mennä naurujoogaan ja itkuvirsikurssille. Totta tosiaan, rakastan kaikkia kurssiloita. Taas hyvä idea. Hitto, kun mulla onkin hyviä ajatuksia näin aamutuimaan.

Pakollinen päivän säätiedotus. Säätilalle on ominaista vaihdella. Se kuuluu niin kuin asiaan ja vastaan otetaan kaikki mitä annetaan. Tällä nimenomaisella hetkellä on niin viilee, että näpit on kohmeessa ja kylmä tuuli puhaltaa niskaan niin, että kaulaliina on tarpeeseen. Piponkin olisin päähän pistänyt, mutta se on kadonnut naulakosta. Eikä siinä mitä, mutta nyt on kesäkuun puoliväli ja joulunakin taisi olla lämpöisempi. Eikä siinäkään mitä, ei se yletön lämpö ole ihmiselle hyväksi, mutta voisi jo pikku hiljaa heittää kevyempää vermettä ylle. Olla silleen rennommin ja lämmin. Yläkerta haloooo, laita nyt jumalauta ne lämmöt päälle!

Hetken tään sinisen

Kotimatkalla duunista pysähdyin Pikkalan aabeeceelle. Kello tikutti jo sen verta paljon, et päätin nauttia illallisen ulkoruokinnassa. Mitään enää siihen aikaan jaksa itse duunailla. Ois tietty voinut nauttia jonkun kevyen salaatin, mut vedin sit grillipihvin. Mitään järkee mut teki mieli. Huono valinta mut aina ei mee putkeen. Läski, sanoin itselle ja rillipihvin rasva valui suupielistä.

Paikallinen huoltoruokajuottola näyttää olevan nuorison suosima. Ei taida niillä leveyksillä olla nuorisotaloja tai muitakaan diskoteekkejä, missä kohdata toisia samanmoisia. Hetkinen, oliks tää nyt taas jotain dinosaurusten aikaa? Eiks teinit kohtaa nykyään virtuaalisesti netissä, eikä herra paratkoon missään nuorisotaloissa. Teinarit on kyllä ihanii. Ja mun täytyy nyt tunnustaa, että tsiikailen lähinnä näitä nuorii teinipoikii. Miten he ovatkaan niin söpöi ja itsestään varman oloisia. Tuoksuuvatkin niin hyvälle ( ehkä pikkasen oli lorahtanut liikaa sitä kalvinklainea.)

Kaik on niin vimosen päälle. Tukat suitu ja geelattu just karvalleen. Kuteet vimpan päälle, sopivasti persoonaan istuvaa korua,  nuoruus hehkuu ihossa ja koko kehossa. Mä en vaan saa silmiäni irti ja yritän katsoa silleen salaa ja vaivihkaa. En sit tiedä onnistunko vai onko ulosantini just sitä, vanha homo möllää ja rillipihvin rasva valuu suupielistä. Ai kauheeta, toivottavasti en ole niin läpinäkyvä.

Mun tekis niin mieli sanoa kaikille söpöille lutusille, että kyllä miekii olen joskus ollut nuori. Ja nättikin oikeessa valossa. Sitä en kertoisi, että seiniä pitkin mentiin ja elämä oli yhtä epävarmuutta omasta olemisestaan. Miten sitä silloin ei tajunnut olevansa nuori? Miks nyt tajuaa olevansa vanha. Senkin mää haluaisin sanoa, että nauttikaa rakkaat lapset. Se nuoruus on ohi kuin kamelin pieru. Hetken se räjähtää ja jäljelle jää vain etova haju. Jos mun nyt jotain negatiivista täytyy sanoa, niin se ei näytä kivalle, että kaikilla on ne äly(ttömät)puhelimet kourassa ja niitä tuijotetaan. Hei halooo, jutskaa mun kaa, oo aidosti mulle. Ei hyvä.

Aamun ohjelmassa on paskahuussin tyhjentäminen. Pysyy elämän realiteetit noin niin kuin aisoissa. Jos aloittaa päivänsä paskan tyhjentämisellä, niin voiko enää sen paskempaa päivästä tulla. Ei voi. Loppu onkin sit kevyttä pintaliitoo ja elämä hymyää. Nähkääs, täällä möksällä, kun ollaan sellaisten perusasioiden äärellä. Vesi ei ole itsestään selvyys hanasta, eikä kakkakaan katoa nupista vetämällä. Onneks olen sen ikäinen, että tämmöiset asiat ovat tuttuja. Silloin joskus, ammoisina aikoina kaikki tämä oli joka päivästä leipäämme. Just joo, en nyt yhtään lähe tähän. Ei ollut töllöö, mikroo tai edes lankapuhelinta, työ tiiätte nää jutut. Ennen kaikki oli niin paljon paremmin ja höpöhöpö.

13.6.2017

Kohtasin homopeuran

Tavakseni on tullut istua aamutuimaan koneelle. Täs on niin kiva, täs terdellä, luonnon keskellä. Silleen tehokasta, että saa samalla raitista ilmaa ja ilmaisen The Birds konserton. Ei mulla mitään asiaa ole, mut mitä sitä muutakaan tähän aikaan tekis. Tää on laatuaikaa keskenään. Aloitan duunit myöhemmin, kun olen sit illan duunis. Sopii mulle, varsinkin nyt, kun tuota työmatkaa on.

Rhodot kukkii jo

Mun postaukset on ollut aika ankeeta luettavaa, tajusin. Tarkoituksissa oli postaa remontista upeita, onnistuneita ja mahtavia kuvia teemalla bifoor after. Kaikki olisi edennyt suunnitelmien mukaisesti ja kuinka vanha ja käytetty syttyy uuteen elämään. Ei sit ole. On vain mun valitusta siitä, kuinka kaikki on mennyt päin bebaa. Itseään tässä tietysti soimaa, mitä olisi pitänyt tehdä toisin ja mitä jättää tekemättä. Ehkä mä joku päivä pääsen ottamaan kuvia valmistuneesta kohteesta ja tämä kaikki on vain suolaisen katkera muisto. Nyt mä lupaan, että en enää täällä inise. Palataan asiaan sit joskus ennen joulua, kyllä se koti sinne viimeistään valmistuu.



Oletteko koskaan miettineet miksi valokuvausta kutsutaan valokuvaukseksi? Valo ja kuva. Toissa aamuna olin juurikin nimenomaisesti kuvaamassa valoa ja yhtäkkiseltään tajusin tämän. Valokuvaaminen on valon kuvaamista. Eiks oo hirmu veikeetä, kun mun rajalliset ja kutistuneet aivosolut ymmärtävät jotain? Ai ei vain, musta se on ihmeellistä. Meinasi vallan ilon pikku pisut pöksyyn lirahtaa, kun ymmärsin oivaltavani. Sen verta sanon, että se valon kuvaaminen on siitä jännä juttu, että näet sen  kyllä ( kuinka upeaa se on ) mutta et saa sitä välttämättä tallennettua kuviisi. Se vain katoaa jonnekin. Kaikkea ei voi vangita ja siksi se nöyräksi pistääkin.

Hän on niin komia!

Olin eilen etsimässä kuvauspaikkoja Porkkalanniemellä. Mageeta seutuu ja ajelin ristiin rastiin. Vettä tuli kuin hanurista ja oli aika märkää. Yhtäkin tietä tallatessa kohtasin nuoren, urospeuran. Eikä siinä mitä, täällä mökillä niitä pyörii jaloissa tuon tuosta. Mut tää yksilö oli komee kuin mikä ja selvästi kiinnostunut minusta. Olisiko peräti ollut homopeura. Siinä me tuijottelimme hetken toisiamme ja sen katse oli musta jotenkin hauska, väitän että, hän katsoi mua suoraan silmiin. Olin hyvin vaikuttunut tästä kohtaamisesta, joka kesti vain hetken ja kameran säädöt oli vähän sinne päin.


Mökkitie aamun valossa

Pakko mun on jotain remppakuulumisia kertoa. Eilen sähkäri sai loput pistorasiat ja katkaisijat paikoilleen. Joku asia on viety päätökseen, jesh. Tietoliikenne ja töllö toimii, mut pientä säätöö jäi. Mut mä näin kaikki teeveekanavat omasta töllöstä ja sain hetken silitellä käynnistyneen tietokoneen ruutua. Mami tulee ihan just kohta takas. Hetken ottaa vielä. Kylppäriosastolla valettiin lattiaa ja sekös on sit paskasta hommaa. Tuntui hirveelle kattoo, kun sotkettiin betonii ja vettä, sitä roiskui sinne tänne ja täytyy vain toivoa, et kaikki suojaukset pitää. On parempi, että mää pysyn poissa sieltä. Tehkööt ja valmistukoot, menen sit säätää. Urgh!

12.6.2017

Tahtoo tavallisen

Jahas, se on sit tämmöinen aamu. Vettä tulee taivaan täydeltä. Nää kelit ottaa ja vaihtuu niin ettei meinaa perässä pysyä. Eilen oli järkky hieno ilta, aivan hillitön auringonlasku ja lämminkin. Otettiin toinen patteri pois päältä, alkaa silleen jo tarkenee. Mut mikäs, tekee elämästä mielenkiintoisen, kun edes keli vaihtelee.

Toden totta, eilen ei laitettu rikkaa ristiin asunnon eteen. Ehkä se on ihan hyvä vaihtoehto antaa nyt sen kylppärin valmistuu. Tavallaan unohtaa koko homman ja palataan asiaan sit syksymmällä. Hyväksyä tosiasia siitä, että on koditon. Mökki on nyt mun hima, ja mennään tällä. Auts, kun se olisikin noin helppoa. Onneks on kesä. Talvella täällä olisi moninkerroin hankalampaa. No niin, löytyyhän niitä positiivisia asioita, kun oikein katsoo, perkele.



UK lähtee taas ja jättää minut. Rouva ajatteli, että saattaisi mennä hotellimajoitukseen pariksi yöksi. Sen verta pitkää duuni-iltaa, että se voisi olla varteen otettava vaihtoehto. Vois leikkii et on turisti ja lomalla, vähäks kiva hei. Mulla on yks tarjouskuponki käytettävänä, en mie täyteen hintaan olisi millään varakas. Ja onko vapaita huoneita enää tälle viikolle, pitänee selvittää.

Jokos mää selitin, et tää mökkeily kokee nyt valitettavan inflaation. Ei ole sitä ihanaa tunnetta viikonloppuisin, kun pääsee mökille. En voi päästä, kun olen täällä koko ajan. Silleen ikävästi juu. Nyt melkein menee päinvastoin, odottaa et pääsee citiin. Jo on aikoihin eletty.



Ettei elämä mene ihan ankeeksi, niin tehtiin eilen retki Tammisaareen. Unohdettiin kaikki ja oli palkitsevaa tehdä jotain muuta. Sellaista normi kesän viettoo. Käytiin syömäs ja pällisteltiin. Ostettiin jäätelötötteröt ja istuttiin meren rannassa. Oli harmittoman mukavaa. Semmosta tavallista. Voitteko kuvitella, tässä tapauksessa tavallinen on parasta. Mä niin tahdon, et elämä olisi tavallista. Ei mitään ylimääräistä. Ei mitään. Antakaa tavallista.

Jopas se nyt rätkii voderii. Näyttää sille, et toi ei ihan kohta lopu. Mun täytyy nostaa kytkintä ja valitettavasti mennä espoonlahdelle. Sähkäri tulee laittaa pistorasioita ja elisan äijä tietotekniikkaliikennettä. Pitää olla paikalla. Saataisiin edes noi asiat hoituu ja kuntoon. Vaik ei yhtään huvittais. Mulla on varmaan sellainen posttraumaattinen henkisen ahistuksen ilmiö. Pelkkä ajatuksin alkaa jo ahistaa. Sitä tahtoisi sulkea asunnon pois mielestään, aivan kuin sitä ei olisikaan. Pupu pistää pään pensaaseen tai jotain. Katoa, häviä, unhoita. Hus pois.

11.6.2017

Käyn ahon laitaa...

Ilmassa leijuu pyhäaamun hartaus. On jotenkin vaimeeta ja softii. Linnutkin laulaa maltillisesti, taitaa luonto vielä nukkuu. Okkei, lähetään liikkeelle ihan rauhas, mikäs kiire tässä mihinkään. Tässä istun enkä muuta voi. Tai voisihan sitä vaikka mitä, mutta ei tartte. Parta pitäis ajaa, olen kuin rantarosvo. Täällä mökillä tuollaiset asiat unhoittuu, eikä täällä tuijotella peiliin juu. Ajellaan sit kun keretään.

Kahden päivän turhautuminen. Perjantaina piti kasata se sänky. Just se, minkä ruuvit katos ja löytyi. Eikä ne olleet oikeat kadonneet. Mitä lie jämiä. Sänky ei siis ole kasassa, kun niitä ruuveja ei nyt sit ole. Mut Rva. soitti Ikeaan ja kas, kas, sain tilattua uudet ruuvit. Tulee postissa kotiin kannettuna, eikä maksa mittään. Nyt tuli kyllä Ikealle ten points palvelusta ja siitä kuinka hienosti homma hoidettiin. Odottaa siis ruuveja. Äääh.



Eilen piti kasata UK:lle mun vanha työpöytä. Mut me emme osanneet kasata sitä. Niin on kiinalainen, et ei mennyt meidän jakeluun kuinka se saadaan kasaa. Ei vaan mennyt. Puoltoista tuntii me sitä ähellettiin ja sit meni hermo. Liikaa liikkuvia osia. Eli ei mitään järkevää saatu aikaiseksi eilenkään. Siirreltiin taas kamoja paikasta toiseen.

Nyt on selkeesti joku taisteluväsymys. Mua ei enää yhtään huvita koko asunto. Se kylppärin paska sotkee kaiken ja mulla on mennyt maku. Tulen vain huonolle tuulelle, kun yritän tehdä jotain ja oikeastaan mitään ei kannata tehdä, ennen kuin se kylppäri on redi ja äijät häipyy mäkeen. Mä en vaan tavoita kotini on linnani tunnelmaa. En vaan. Joten antaa olla. Sovittiin UK:N kanssa, että palataan asiaan, kun remppa on tehty ja sit laitetaan ykköstä silmään ja saatetaan koko paska loppuun. Sais niin kuin rauhan. Sit ei tarina kerro, et milloin tämä kaikki on mahdollista. Pahimmillaan se menee ens syksyyn. Ei ois lähtiessään arvannut juu...

Sain kurssivahvistuksen sähköpostiini. Jee! Eli viikon kestävä valokuvausleiri Turun saaristossa toteutuu. Se oli hieman epävarmaa, tuleeko tarpeeksi osallistujia, et kurssi pidetään. Heti jussin jälkeen tämä tyttö ottaa kameransa ja ajatelkaa, pääsee kokonaiseksi viikoksi eroon tästä kaikesta ja saa tehdä sitä mistä niin kovin nauttii. Vähäks oon innoissani. Odotan, odotan. Jotain kivaa tiedossa.

Tänään on siis rauha. Taidan löllötellä koko päivän. Vai pitäisikö hakea kesäkukkia ja laittaa vähän väriä ympärille. Nekin ovat jääneet. Kaikki on jääneet. Terden voisi pestä. Tää on ihan keltaisena siittiöpölystä, ällööö. Tehdä niin kuin normi hommia. Kuulostaa kivalle. Pyhäistä arkee parhaimmillaan. Aurinko paistaa. Mä käyn ahon laitaa. Ilman paitaa tai pikku pikku topissa.




9.6.2017

Sumuisen rannan gorilla

Viikko on vierähtänyt. Päivät kulkee menojaan, valmistuu meidän koti tai sitten ei. Sillä ei ole maailman kulullisesti minkään valtakunnan merkitystä. Minä tietysti tahtoisin, että meno maailmassa pysähtyisi tähän henkilökohtaiseen trakediaan. Pörssi notkahtaisi pahasti, kaupat suljettaisiin, lentoliikenne lakkautettaisiin ja kaikki maailman johtajat tukisivat sitä, että Rouvan koti saataisiin valmiiksi. Ei pysähdy juu. Elämä jatkuu, kaikesta huolimatta.

On ollut matalapainetta, myönnän sen. On ollut taisteluväsymystä, senkin myönnän. On ollut hankalia asioita, vähän kaikenlaista ylimääräistä, jota ei nyt jaksaisi. Se on kuulkaa niin, et näillä kilometreillä kaikki odottamaton hankaluus ottaa voimille ja tuntuu raskaalle. En mie valita ja ymmärrän senkin, että asiat voisi olla pahemminkin, mut silti. Kyllä pitää saada myöntää myös se, et kaikki ei me ihan putkeen. Henkiset hankalat tuntuu fyysisenä kipuna kehossa. Siitä tietää, et nyt ahistaa pahemman kerran. Elämä on.



Ihan ei voi jättää herran haltuun, eikä käsiin. Jos oikein käy analyyttiseks, niin voi tietysti miettiä, mikä onkaan kaiken tarkoitus. Kaikella on kuitenkin joku opetus, merkitys ja kasvatus. Jos noin niin kuin haluaa positiiviseks vallan heittäytyä. Olen laittanut merkille, että saavuttuani tänne mökin syleilevään rauhaan, ahistus helepottaa. Se todella on totta, että luonto korjaa ja auttaa ihmislasta. Ei voi tuntea huonosti, kun sieluun aukeaa tämä maisema, sen voima ja rauha. Asiat jäsentyy ja ajatuksissa välähtää hento valo. Jaksaa taas. Kiitos.

Olin yhden yön evakossa exällä, jota Ukkorähjäksikin kutsutaan. Hän oli duunimatkoilla ja minä pikku koiran kans kotivahtina. Olipa ihanaa käydä oikeassa suihkussa! Herra mun varjele, kun tuntui ihanalle laskettaa vettä surutta jumalaisen vartaloni lihaksikkaisiin poimuihin ja kaarteisiin. Hmmm... nyt taidan harjoittaa omaa mielikuvaani jostakin mitä ei ole, eikä ole koskaan ollutkaan. Olenko jo niin sekaisin, että läski on muuttunut lihakseksi. Ihan sama, mutta suihku oli taivaallinen ja minusta tuli puhdas. Järvivedellä peseminen ei tee puhdasta.



Sänkymme ruuvit ovat löytyneet! Kerroinko jo kadotuksen? Löytyivät sitten rouvan matkalaukusta. Siellä on koko elämäni nykyään. Sitä tarina ei kerro, kuinka ovat sinne eksyneet. Voisiko peräti olla niin, että rouva itse on ne sinne talteen laittanut, eikä asiasta ole minkään valtakunnan muistikuvaa. Niin kuin nyt ei ole kuvaa oikein mistään ja mitenkään. Mut hyvä hei, tänään saadaan sänky maattavaan kuntoon. Kuinka suureksi asiaksi voi petipaikkasi merkitys korostua. Yksi maailman tärkeimmistä asioista on oma sänky ja rakkain on ehdottomasti oma tyyny. Kahta en vaihda ja silleen, kolmantena oli se sinappi, jonka hurrit kaappas, mut taisi palauttaa takas.

Sinapit sikseen. Yläkerran herra heittää huntua luomakunnan ylle. Illalla oli niin sankka sumu, et hetken jo luulin joutuneeni kadotukseen. Sekään ei olisi ihme. Valo leikki niin viehkosti, et en malttanut mennä nukkumaan. Juuri nyt sama ilmiö. Tulin terdelle 07.16 ja näin vastarannan, mutta nyt 07.46, katsottuani vasemmalle, kaikki on kadonnut. Sumu on jännä ilmiö. Samalla pehmeesti suojeleva, mut pelottavakin. Mulle tulee sellainen olo, että tekisi mieli hypätä sumun vietäväksi. Kadota sinne ja mennä minne. Jonnekin tuntemattomaan. Lähdempä tästä menemään, saadakseni tulla takas.

P:S Voiks sumulla olla haju tahi tuoksu? Nyt se tunkee jo tähän terdelle ja mun nokka aistii hennon savun tuoksun? Hetkinen, vai palaaks tää mökki? Onks joku tulessa? Palokunta paikalle, poliisi, ambumalanssi. Mökki palaa tai sitten se olen minä itse, joka käyn niin kierroksilla et tupee käryää.