21.3.2017

Pois, pois, turha pois.

Olen tylsä ja päässäni ei nyt pyöri muuta kuin tämä vallitseva elämäntilanne. Valitan tätä kodittomuuden aiheuttamaa ressiä. Se velloo sisälläni kuin rospuuttoinen kuravelli. Harmaata ja likaista massaa velloo ajatuksissa ja takaraivossa jyskyttää uusikotiuusikotiuusikoti.

Eilen illalla kaksi näyttöä. Toinen ihan jees. Taas ihan, mut ei silti. Asunto kiva ja meille toimiva. Mutta miten mua ahistaa rivitaloelämä. Mä en taida olla rivitaloelämäläinen. Olen töykeä ja tunteeton kerrostaloelämä. Vai mikä siinä oikein on? Tuntuu, että naapurit tulee iholle rivareissa. Vai onks se nyt vain mun päässä. Ja alue oli tuolla jossain teollisuusalueen vieressä.



Olen jo niin epätoivoinen, että tuli aika paha huti. Kyllä valveutunut asunnon ostaja tietää mitä hinta merkitsee. Halpaa ja hyvää ei ole olemassa. Järkyttävä gettovaikutelma. Mentiin kuitenkin. Sadan asunnon kerrostalo, kohde ylhäällä, upeilla maisemilla kyllä. Yksi kerros yläpuolella ja se riitti. Astuttuani sisään kuulin heti, tump, tump, tump. Meteliä. Ei kiitos. Tiukka ei kiitos. Muutenkin arveluttava. En edes pettynyt, syytin itseäni.

On sanottu, että asunnon osto ja muutto on ihmisen kolmanneksi stressaavin asia elämässä. Edelle menee läheisen kuolema ja avioero. Tälläkö puolustelen tuntemaani tunnetta, en tiiä. Miehän nyt saan ressin aikaan vaikka pullapitkosta, jos niikseen tulee. Ei mitään uutta. Mut sen myönnän, että ikääntyminen varmasti vaikuttaa asiaan. Ei jaksaisi mitään säätöö. Ehkä otan kevyemmin ja uskon tulevaisuuteen. Lopetan vouhkaamisen ja koti tulla tupsahtaa eteemme. Juu, näin se on.

Sori, kun olen näin rajallinen, enkä kykene nyt muuhun. Mikä asia on hyvin? On montakin asiaa. Esimerkiksi saan hirvittävää tyydytystä pakkaamisesta. Käytän tämän aamupäivän hyväksi ja aloitan työhuoneesta. Täällä on paljon mikä joutaa kadotukseen. Se tuottaa orgastista tyydytystä. Pois, pois,  kaikki turha pois. Ai, ku kiva.

4 kommenttia:

  1. Voi kun niin toivon (ja uskon), että SE oikea tosiaan tulla tupsahtaa kohdalle silloin kun vähiten osaa odottaa. Hyvä vaan, että olet kriittinen. Kyllä iso ihminen jo tietää, mikä on hyvä paikka kodille ja mikä ei. Vähempään ei kannata tyytyä, vaikka ressaavaahan tollanen ramppaaminen, toivominen ja pettyminen on. Vaan vielä koittaa se päivä, kun teillä on uus kiva koti, missä huonompikin pullapitko maistuu paremmalle kuin mikään. Usko pois.

    Me ollaan ny lomalla ja mun savolaiskiintiö tuli tälle iltaa täyteen (en tarkota sua). Lähetin ukkelin baariin kattoon kiekkoo, että saan olla pari tuntia omassa rauhassa :). Muuten on ollu kivaa. Urheiltu niin, ettei liiku enää jalat, eikä kädet. Tietääpähän hiihtäneensä. Terkkuja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tänään taas yks näyttö. Saa pettyä. Eikä, pitää lähteä avoimin mielin, huoks. Kyllä se pullapitko taas jossain vaiheessa maistuu. Enkä varmasti ole ainut ihminen, joka tätä läpi käy. Eiks se nyt olisi jo liian hyvin, jos kaikki menis niin kuin suunnittelis ;)

      Savolaiskiintiö täynnä, hih. Voin niin kuvitella, viäräleuka savolaiset huastamssa jonnii joutavoo. Tsemppii ja hyviä hiihtoja!

      Poista
  2. Voi vitsit mikä tilanne kun uusi koti pitäisi tuosta noin taikoa...! Mua myös ahdistaa rivari ja krstalo just naapureiden takia ��. Ei varmaan yhtään lohduta jos kerron että me ollaan etitty jo yli 2 vuotta sitä meijän "loppuelämän" taloa tuolta porvoosta, eikä oo vieläkä löytyny....huoh.
    Tsemppiä hakuun ja toivottavasti löytyy mieluinen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyl se näin on nähtävä ja kuunneltava sisäistä ääntään. Rivari en oo, mut kerrostalo menee (ikänsä asunut.)

      Meillä vasta muutama kk takana, mut tänään tuli lupaava tieto yhdestä kohteesta, katsotaan, hui. Onnea etsintään sinne!

      Poista