Valoon, valosta, valoitta. Valo.

Arki kolahti torppaan. Molemmat on tehnyt duunia kuin pikkuiset peikot ja päivät vain vilisee silmissä. Lomat on lomailtu ja nyt jaksaa taas. Mut arvatkaa mikä on oman työni eli kampaajaparturi ammatin parhain puoli? Se on ehdottomasti asiakkaat. Työn täyteinen, mutta antoisa viikko takana. Ja mikäs siinä, on kiva taas tarttua arkeen. Kaik menee omalla painollaan. Asiakkaista saa niin paljon energiaa ja tuntuu hyvälle, kun voi sanoa, että rakastaa työtään.

Tänään mä olin uni ja -traumapolilla. Sain fysioterapiaa siihen, että osaisin relaa paremmin. Tunsin itseni etuoikeutetuksi, sain yksilöohjausta ja korvaus menee veronmaksajien piikkiin eli meitsin kuitenkin. Vaikka meidän terveydenhuoltoo morkataan, niin minä ainakin olen saanut aina ajan hoitoon ja muuhun tarvittavaan. Homma toimii ja kiitollinen olen. Välittämistä, sitäkin olen saanut. Sairaanhoito on yksi asia, mistä saamme olla kotosuomes kiitollisia. Aina sitä(kään) ei tajua. Lähes ilmaista ja hyvää terveydenhuoltoo. Ei kaikkialla ole niin. Olinpa kotimaalainen. Mut määhän olen suomipoika...

Tänään en kerennyt tehdä ihmeellistä viikkosiivousta. Olin himas vasta vaille seiska. Pieni tolurätin pyöräytys ja saa olla. Rikkaimurilla tein tehokkaan täsmäiskun ja siinä on. Koti on siivottu ja antauduin kotikeittiön pyörteisiin. Nyt siellä muhii 5 reason, cinque motive eli ihan omalla reseptillä pastaa illaksi. Tykkään duunaa yllärii. Nyt UK alkaa jo huudella evästä pöytään. Mun mentävä on.

Arjessa on omat taikansa. Loma on aina loma ja toivottavasti taas kohta päästään matkaan. Minusta on tullut säästöpossu. Tahdon säästää mammonaa, että pääsemme matkustaa. Joskus eläkkeellä muutetaan valoon talveks. Ei sinne niin pitkä aika enää ole. Siihen eläkkeeseen. Tai on. Mut sitä odotellessa. Valoa, valoa toverit!

P:S Muutama kuva valosta.